Salpalinja

Aseman nimi, Suomen Salpa, pohjautuu kenraaliluutnantti Oeschin esitykseen, jonka marsalkka Mannerheim vahvisti. Käytännössä linjaa on kuitenkin kutsuttu Salpalinjaksi tai Salpa-asemaksi.

Salpalinjan rakentamista ryhdyttiin valmistelemaan jo viikon kuluttua talvisodan päättymisestä. Linnoitussuunnitelma hyväksyttiin 11.5.1940 ja työt alkoivat välittömästi. Linnoitustöitä johti kenraaliluutnantti Hanell ja hänen Linnoitustoimistonsa.

Salpalinjalla ei koskaan taisteltu. Puolustuslinjalla on kuitenkin nähty olleen oma välillinen vaikutuksensa jatkosodan tapahtumiin. Kesällä 1944 se muodosti torjuntataisteluiden henkisen selkärangan. Olemassaolollaan Salpalinja vaikutti vihollisen laskelmiin hyökkäyksen jatkamisen kannattavuudesta, ja tämä ilmeisesti nopeutti aselevon syntymistä. Salpalinja turvasi omalta osaltaan Suomen itsenäisyyden säilymistä.

Salpalinja numeroina:

  • rakennettiin vuosina -40, -41 ja -44
  • pituutta n. 1200 km
  • miestyövuosia 70000
  • rakentajia enimmillään 35000 (v. -41)
  • 2000 lottaa
  • autoja 1100
  • traktoreita 60
  • hevosia n. 3500
Linnoitteita mm.
  • betonisia tai louhittuja kantalinnoitteita 728 kpl
  • puisia kenttälinnoitteita n. 3000 kpl
  • taistelu- ja yhdyshautaa n. 350 km
  • panssarikiviestettä n. 200 km, n. 350000 kiveä
  • panssarikaivantoestettä n. 130 km
  • piikkilankaestettä n. 315 km
  • luolia 25 kpl
  • patoja 10 kpl

    Salpalinja on yhä Suomen historian suurin rakennuskohde.
Salpalinjan linnoitussuunnitelman päälinjat:
  • Painopistealue Virolahti - Luumäki linjalla Suomenlahden ja Kivijärven välillä
  • Kivijärven - Saimaan - Pielisen järvialueella linnoitetaan hyökkäyssuuntina uhanalaiset järvikannakset ja saaret pääasiassa kenttälinnoittein
  • Pielisen pohjoispuolella suljetaan uhanalaiset tien- ja hyökkäyssuunnat pääasiassa kenttälinnoittein
  • Hangon suunta linnoitetaan myös Hankoniemen sivustoilta (Harparskog-linja)


Lieksa, Änäkäinen

Änäkäisen asemissa on taisteltu joulukuussa 1939. Salpalinjan asemat on osittain rakennettu talvisodan taisteluasemien päälle. Änäkäisen asemista löytyy yksi Salpalinjan harvinaisuuksista; kallioon louhittu luola. Luolia tehtiin Salpalinjalle vain 25 kpl ja suurin osa niistä jäi keskeneräisiksi. Luolan sisäänkäynti on suljettu, joten toistaiseksi luolan sisään ei pääse.

Hiidenkirja on julkaissut kirjan talvisodan taisteluista; Lieksan suunnan sotapäiväkirjat II: Erillinen Pataljoona 12.  Nyt se on saatavilla myös kovakantisena. Lisätietoja teoksesta Hiidenkirjan sivuilta: www.hiidenkirja.fi


Lieksa, Viisikko

Talvisodan syttyessä Viisikon linja oli parhaiten varustettu puolustusasema Lieksassa.
Asemissa käytiin taisteluja 6. -25.12.1939. Välirauhan aikana puolustusasemaan rakennettiin lisää korsuja sekä pystytettiin nelirivistä kiviestettä.

 

Joensuu, Marjala

Marjalan alueella linnoittaminen aloitettiin 27.8.1940. Höytiäisen kanavan eteläpäähän oli tarkoitus rakentaa 3 teräsbetonikorsua. Jatkosodan alkuun mennessä teräsbetonikorsuista kaksi saatiin valmiiksi (toinen korsu on pansssarintorjuntatykki- konekivääri- ja 20 miehen majoituskorsu  ja toinen konekivääri- ja 20 miehen majoituskorsu). Kolmas teräsbetonikorsu jäi keskeneräiseksi.

Alueella sijaitsee nykyisin bunkkerimuseo, joka on avoinna kesäisin. Panssarintorjuntatykki-, konekivääri- ja 20 miehen majoituskorsu on alkuperäisin asein varustettu. Konekivääri- ja 20 miehen majoituskorsuun on koottu Salpalinjan rakentamisesta kertova näyttely. Korsuissa on sisällä sotavuosien muistoesineitä. Korsujen lisäksi alueella voi tutustua taisteluhautoihin ja konekivääripesäkkeisiin sekä panssarikiviesteisiin.


Nurmes, Iloniemi

Porokylän ja Ylikylän kautta kulkeneen pääaseman eteentyönnettyyn tukikohtaan on kunnostettu avoin konekivääripesäke ja osa taisteluhautaa.

 

Kuhmo, Jyrkänkoski

Jyrkänkosken asemissa on taisteltu useaan otteeseen joulukuussa 1939, mutta venäläisten hyökkäykset saatiin aina pysäytettyä tänne. Talvisodan jälkeen puolustusasemaa vahvistettiin.


Kuhmo, Saunajärvi

Saunajärven puolustusasemissa käytiin taisteluita 2. - 5.12.1939. Asemat jouduttiin jättämään mottiin jäämisen pelossa. Suomalaiset aloittivat tammikuussa 1940 vastahyökkäyksen Saunajärven asemiin, jonka seurauksena venäläiset jäivät mottiin. Suomalaisjoukot eivät saaneet mottia kuitenkaan kokonaan tuhotuksi ennen rauhantuloa.

 

Suomussalmi, Purasjoki

Purasjoen asemissa on taisteltu joulukuussa 1939 ja tammikuussa 1940. Purasjoen asemat sijaitsevat Raatteen tien varrella. Raatteen tie on Suomen sotahistorian tunnetuimpia taistelupaikkoja. Purasjoen asemia on linnoitettu kolmessa eri vaiheessa: I vaihe: 16.10. - 11.11.1939, II vaihe: tammi-helmikuussa 1940, III vaihe: huhtikuusta 1940 kesäkuuhun 1941. Saksalaiset olivat asemissa syyskuussa ja venäläiset miehittäjinä syys-marraskuussa 1944.

 

Kuusamo, Vanttajankannas

Lahtelasta Vanttajajärvelle johtavan polun varressa on taistelu- ja yhteyshautaa, kiviestettä, katettuja konekivääripesäkkeitä ja räjäytettyjä teräsbetonikorsuja. Kuusamonjärven ja Vanttajajärven väliselle kannakselle oli huhtikuun puoleen väliin 1941 mennessä rakennettu neljä järeää teräsbetonikorsua, noin kilometrin verran kaksirivistä kiviestettä ja 40 metriä panssariesteeksi tarkoitettua vastarinneleikkausta. Tälle Vanttajajärven ja Iijärven väliselle kannakselle oli kaivettu myös taisteluhautaa, rakennettu konekivääripesäkkeitä ja piikkilankaestettä sekä raivattu ampumasektoreita. 

Aselevon jälkeen 4.9.1944 saksalaiset ja suomalaiset peräytyivät Kiestingin suunnalta. Välittömästi saksalaisten jälkeen syyskuussa 1944 venäläiset saapuivat Kuusamon kirkonkylään ja miehittivät koko pitäjän lähes Taivalkosken rajalle saakka. Poistuessaan Kuusamon kirkonkylästä loka-marraskuussa 1944 venäläiset räjäyttivät suomalaisten välirauhan aikana rakentamat teräsbetonikorsut.


[ Aloitussivulle